Suomalaisessa perheoikeudessa tapahtui merkittävä muutos, kun avioliittolakiin lisättiin määräaika avio-oikeuden toteuttamiselle osituksessa. Muutoksen tavoitteena on lisätä oikeusvarmuutta ja estää tilanteet, joissa avioeroon liittyvät varallisuuskysymykset voivat jäädä avoimiksi vuosikymmeniksi.
Aiemmin avioeron jälkeen ositus voitiin toimittaa käytännössä ilman erityistä määräaikaa. Vaikka puolisot olisivat eläneet erillään pitkään, ositus saatettiin ottaa esille vielä vuosien tai jopa vuosikymmenten kuluttua avioeron jälkeen.
Avioliittolakiin lisättyjen uusien säännösten (103 c § ja 103 d §) myötä avio-oikeus vanhentuu pääsääntöisesti kymmenen vuoden kuluttua avioeroa koskevan päätöksen antamisesta. Sama määräaika koskee myös avioliiton kumoamista. Lakimuutos tuli voimaan 1.6.2026.
On kuitenkin tärkeää huomata, että kyse ei varsinaisesti ole oikeuden vaatia ositusta vanhentumisesta. Ositus voidaan edelleen toimittaa myös määräajan jälkeen esimerkiksi omaisuuden erottelua varten. Sen sijaan avio-oikeuteen perustuvia vaatimuksia, kuten tasinkoa, ei enää voida vaatia sen jälkeen, kun avio-oikeus on vanhentunut.
Muutostarpeesta
Avoimeksi jääneet ositukset ovat aiheuttaneet käytännössä monenlaisia ongelmia. Vuosien kuluessa omaisuuden arvo muuttuu, asiakirjoja katoaa ja tapahtumien selvittäminen vaikeutuu. Tämä on voinut johtaa epäselviin ja riitaisiin tilanteisiin. Lainsäätäjän tavoitteena on ollut lisätä ennakoitavuutta, vähentää pitkittyneitä riitoja, kannustaa puolisoita hoitamaan ositus kohtuullisessa ajassa sekä parantaa oikeusvarmuutta avioeron jälkeen.
Muutos helpottaa myös perintöoikeudellisia tilanteita. Jatkossa kuolinpesien ei tarvitse selvittää vuosikymmenten takaisia osituksia tai tavoitella vainajan entisiä puolisoita tilanteissa, joissa avioerosta on kulunut yli kymmenen vuotta ja avio-oikeus on vanhentunut.
Vanhentumisen käytännön vaikutukset
Jos ositusta ei ole tehty eikä määräaikaa ole katkaistu lain edellyttämällä tavalla, avio-oikeuteen perustuvat vaatimukset voivat raueta. Tällöin entinen puoliso ei enää voi vedota avio-oikeuteen saadakseen osuuttaan toisen puolison omaisuudesta tai vaatiakseen tasinkoa. Ositus voidaan kuitenkin edelleen toimittaa esimerkiksi puolisoiden omistussuhteiden selvittämiseksi, mutta avio-oikeuden taloudelliset vaikutukset eivät enää tule sovellettaviksi.
Lakimuutoksella on myös muita käytännön vaikutuksia. Kymmenen vuoden määräajan kuluttua avio-oikeuden vanhentumiseen liittyvät oikeusvaikutukset ulottuvat lähtökohtaisesti myös avioliittolain vallinnanrajoituksiin sekä yhteisomistusolettamaan. Tämä voi olla merkityksellistä esimerkiksi kiinteistökauppojen ja muiden omaisuusjärjestelyjen yhteydessä, joissa puolisoiden suostumusvaatimukset tai omistussuhteita koskevat olettamat voivat vaikuttaa oikeustoimen pätevyyteen.
Määräajan katkaiseminen
Avio-oikeuden vanhentuminen voidaan estää ryhtymällä oikeudellisiin toimenpiteisiin ennen määräajan päättymistä. Käytännössä tämä tapahtuu esimerkiksi hakemalla käräjäoikeudelta pesänjakajaa toimittamaan osituksen.
Jos pesänjakajan määräämistä koskeva asia kuitenkin myöhemmin raukeaa, kymmenen vuoden määräaika ei ala alusta, vaan jatkaa kulumistaan siitä hetkestä, johon se keskeytyi. Tämä tarkoittaa, että pelkkä pesänjakajahakemuksen tekeminen ei välttämättä turvaa avio-oikeuden säilymistä pysyvästi, jos menettely myöhemmin raukeaa ilman, että ositusasia etenee.
Puolisot voivat luonnollisesti tehdä osituksen myös sopimusosituksena ilman tuomioistuimen osallistumista. Lisäksi puolisot voivat sopia avio-oikeuden vanhentumiselle pidemmästä määräajasta. Tällainen sopimus on rekisteröitävä Digi- ja väestötietovirastossa, jotta se saa oikeusvaikutuksia. Sopimus tulee voimaan vasta rekisteröinnistä, eikä sitä voida enää rekisteröidä sen jälkeen, kun avio-oikeus on jo vanhentunut.
Sopimuksen muotovaatimukset vastaavat avioehtosopimuksen muotovaatimuksia. Sopimus on laadittava kirjallisesti, päivättävä ja allekirjoitettava sekä kahden esteettömän todistajan oikeaksi todistettava.
Muutos vaikuttaa myös vanhoihin avioeroihin
Lakimuutokseen sisältyy siirtymäsäännös, jonka vuoksi myös ennen lain voimaantuloa tapahtuneet avioerot voivat tulla uuden sääntelyn piiriin. Vanhoissa avioeroissa avio-oikeus vanhentuu pääsääntöisesti kymmenen vuoden kuluttua avioeropäätöksestä. Avio-oikeus ei kuitenkaan voi vanhentua ennen kuin viisi vuotta lain voimaantulosta on kulunut. Käytännössä vanhojen avioerojen osalta vanhentuminen voi tapahtua aikaisintaan 1.6.2031.
Oikeuskäytäntö osoitti muutostarpeen
Lakimuutoksen taustalla ovat tilanteet, joissa ositus on voitu saattaa vireille hyvin pitkän ajan kuluttua avioerosta. Tilanteet havainnollistavat, miksi lainsäätäjä katsoi tarpeelliseksi asettaa avio-oikeudelle selkeän määräajan
Korkeimman oikeuden ratkaisussa KKO 2001:56 avioero oli myönnetty vuonna 1977, mutta pesänjakajan määräämistä haettiin vasta vuonna 1998 eli 21 vuotta myöhemmin. Korkein oikeus katsoi ratkaisussaan, että kysymys mahdollisesta oikeudenmenetyksestä passiivisuuden perusteella kuuluu lähtökohtaisesti ositusta toimittavan pesänjakajan ratkaistavaksi. Ratkaisu havainnollistaa sitä, kuinka pitkään ositus saattoi ennen lakimuutosta jäädä avoimeksi.
Myös Helsingin hovioikeuden ratkaisussa 8.5.2020 nro 662 ositusvaade esitettiin vasta vuonna 2016, vaikka avioero oli tapahtunut jo vuonna 1961. Tapauksessa oli kulunut yli 55 vuotta avioerosta. Hovioikeus totesi muun muassa, että ositusvaateen menettäminen voi ajan kulumisen ja passiivisuuden vuoksi olla mahdollista. Ositusvaateen katsominen menetetyksi edellyttää kuitenkin painavia perusteita.
Seuraavat toimenpiteet
Jos avioero on jo myönnetty eikä ositusta ole tehty, asiaa ei kannata jättää odottamaan. Mitä aikaisemmin ositus tehdään tai sen toimittamista haetaan, sitä helpompi omaisuus- ja varallisuustilanne on yleensä selvittää. Lakimuutos korostaa tärkeää periaatetta siitä, että vaikka avioero päättää avioliiton, puolisoiden väliset taloudelliset suhteet eivät välttämättä pääty samaan aikaan. Nyt myös niiden selvittämiselle on asetettu selkeä aikaraja.
Osituksen lykkääminen ei helpota asian selvittämistä. Mitä pidempään aikaa kuluu, sitä vaikeammaksi omaisuuden, velkojen ja varallisuusjärjestelyjen selvittäminen yleensä muodostuu. Lakimuutoksen myötä pitkään avoinna olleisiin osituksiin liittyy myös uusia määräaikoja ja oikeudellisia vaikutuksia, joiden huomioiminen ajoissa voi estää taloudelliset menetykset.
ArvoLex Oy:n kokeneet juristit auttavat osituksissa, avioehtosopimuksissa sekä kaikissa perhe- ja perintöoikeudellisissa kysymyksissä. Hoidamme ositukset alusta loppuun, joko sovinnollisesti tai tarvittaessa oikeudellisin toimenpitein. Ota yhteyttä, niin arvioimme tilanteesi ja autamme löytämään siihen parhaan ratkaisun.
Tämä kirjoitus on yleisluonteinen eikä korvaa yksittäistapauksessa annettavaa oikeudellista neuvontaa.
ArvoLex Oy:n asiantuntijat avustavat kattavasti kaikissa kiinteistöasioissa. Jos tarvitset apua kiinteistöasiassa tai muissa oikeudellisissa arvioinneissa, niin asiantuntijamme avustavat mielellään.
Kirjoittaja:
Pääjuristi, VT, Pipsa Mörn, ArvoLex Oy
pipsa.morn@arvolex.fi
040 146 1929
Erityisosaamisalueet: kiinteistöt, ympäristö, riita-asiat, maa- ja metsätalous, työoikeus