Lintujen pesimäaikaisia hakkuita koskeva metsätalouden sääntelyn muutos on seurausta EU-oikeuden tulkintakehityksestä. Keskeinen käänne liittyy EU-tuomioistuimen ratkaisuun EUT C-784/23 (Voore Mets ja Lemeks Põlva v. Keskkonnaamet), joka koski Virossa tapahtuneita metsähakkuita ja lintudirektiivin soveltamista metsätalouden yhteydessä. Ratkaisun taustalla oli Viron ylimmän tuomioistuimen (Riigikohus) esittämä ennakkoratkaisupyyntö EU-tuomioistuimelle, jossa arvioitiin lintudirektiivin 5 artiklan tulkintaa suhteessa metsähakkuisiin. EU-tuomioistuin antoi ratkaisunsa 1.8.2025.
Lintudirektiivin suojelusäännökset ulottuvat ratkaisun myötä myös tavanomaiseen metsätalouteen ja sen käytännön toteutukseen. EU-tuomioistuin linjasi, että suojelu koskee kaikkia luonnonvaraisia lintulajeja eikä vain erityisesti suojeltuja tai uhanalaisia lajeja.
Keskeistä on, että kiellettyä ei ole ainoastaan pesien tai lintujen tahallinen vahingoittaminen, vaan myös sellainen toiminta, jonka vaikutukset pesintään ovat ennakoitavissa ja joka voi johtaa pesien tuhoutumiseen tai pesinnän häiriintymiseen. Tämä siirtää käytännön arvioinnin painopistettä. Ratkaisevaa ei ole enää vain toteutunut vahinko, vaan myös se, onko vaikutukset voitu ennakoida ja huomioida riittävällä huolellisuudella ennen toimenpiteiden toteuttamista. Muutos on oikeudellisesti merkittävä, sillä se siirtää arvioinnin painopistettä jälkikäteisestä vahingon arvioinnista ennakoivaan riskienhallintaan.
Metsätalouden näkökulmasta kyse ei ole yksittäisestä kiellosta tai uudesta rajoituksesta, vaan oikeudellisen arviointitavan muutoksesta. Aiemmin huomio kohdistui siihen, onko toiminnasta aiheutunut todettavaa vahinkoa luonnolle. Nyt korostuu se, onko riski ollut ennakoitavissa ja onko se otettu huomioon jo ennen hakkuun toteuttamista. Tämä tarkoittaa, että päätöksenteon huolellisuus ennen toimenpidettä nousee keskeiseksi arviointiperusteeksi.
Lintudirektiivin kieltojen soveltaminen metsähakkuissa
Lintudirektiivin 5 artiklan kiellot jakautuvat sisällöltään kahteen eri tasoon, joilla on erilainen soveltamiskynnys.
Pesien ja munien tahallista vahingoittamista sekä lintujen tappamista koskevat kiellot (5 artiklan a ja b alakohta) voivat soveltua tilanteissa, joissa toimija tiesi tai hänen olisi olosuhteet huomioon ottaen tullut tietää, että pesimäaikana toteutettavat hakkuut voivat johtaa lintujen kuolemiin tai pesien tuhoutumiseen. Kiellon soveltuminen ei siten edellytä, että vahingon aiheuttaminen olisi ollut toiminnan varsinainen tarkoitus.
Lintujen häirintää koskeva kielto (5 artiklan d alakohta) edellyttää lisäksi, että häirinnällä on merkittävä vaikutus lintulajien kantojen ylläpitämiseen tai saattamiseen tyydyttävälle tasolle. Tämä lisäedellytys ei koske a ja b alakohdan kieltoja.
Käytännön merkitys on se, että pesien vahingoittamisen ja lintujen tappamisen osalta pelkkä toteamus siitä, ettei vahinkoa ole tarkoitettu, ei välttämättä riitä vapauttamaan vastuusta, jos pesimäaikaisten hakkuiden seuraukset ovat olleet ennakoitavissa. Häirinnän osalta vastuun syntyminen edellyttää lisäksi osoitusta siitä, että häirinnällä on ollut merkittävä vaikutus lintukantaan.
Pystykauppa ja hankintakauppa vastuun näkökulmasta
Pystykaupassa maanomistaja myy hakkuuoikeuden ja ostaja vastaa korjuusta. Vastuu painottuu tällöin sopimuksen sisältöön, kohteen ennakkotietoihin ja siihen, miten luontoriskit on huomioitu jo ennen kauppaa ja hakkuun suunnittelua.
Hankintakaupassa maanomistaja osallistuu itse puunkorjuuseen tai teettää sen urakoitsijalla. Tällöin vastuu painottuu enemmän toteutusvaiheeseen ja siihen, miten maastossa havaittaviin pesimätilanteisiin reagoidaan.
Riskin arviointi ja hallinta painottuvat jatkossa pystykaupassa ennakkovaiheeseen, kun taas hankintakaupassa painopiste on hakkuun toteutuksessa.
Onko maanomistajalla uusia vastuita?
Maanomistajan oikeudellinen asema ei ole muuttunut siten, että hänestä tulisi automaattisesti metsätalouden operatiivinen vastuutaho. EU-oikeuden kehitys ei siirrä hakkuun käytännön vastuuta pois toteuttajalta. Sen sijaan muutos liittyy siihen, miten vastuunjakoa arvioidaan tilanteissa, joissa luontoriski on ollut ennakoitavissa jo ennen toimenpidettä.
Metsälain uuden 10 c §:n mukainen arviointivelvoite ja ennaltaehkäisevien toimenpiteiden toteuttamisvelvollisuus kohdistuvat laissa määriteltyyn metsän hakkaajaan. Metsälain 2 a §:n 7 kohdan mukaan metsän hakkaajalla tarkoitetaan maanomistajaa tai silloin, kun hakkuuoikeus on luovutettu toiselle taholle, hakkuuoikeuden haltijaa.
Tämä tarkoittaa, että pystykaupassa, jossa maanomistaja myy hakkuuoikeuden ostajalle, arviointivelvoite ja vastuu ennaltaehkäisevistä toimenpiteistä siirtyvät hakkuuoikeuden haltijalle eivätkä jää maanomistajalle.
Lisäksi hallituksen esityksessä HE 30/2026 vp on ehdotettu, että maanomistajalla, hakkuuoikeuden haltijalla ja sillä, joka niiden lukuun suunnittelee tai toteuttaa metsien hoitoon ja käyttöön liittyviä toimenpiteitä, olisi oikeus saada luonnonsuojelun tietojärjestelmästä salassa pidettäviä lajitietoja toimenpiteiden suunnittelua ja toteutusta varten.
Hankintakaupassa, jossa maanomistaja itse vastaa puunkorjuusta tai teettää sen urakoitsijalla, maanomistaja on metsän hakkaaja ja arviointivelvoite kohdistuu häneen suoraan.
Metsän hakkaajan on noudatettava 10 c §:n mukaisia velvoitteita, jolloin metsänhakkuun aiheuttama mahdollinen pesien tuhoutuminen tai lintujen häirintä ei lähtökohtaisesti ole luonnonsuojelulain 70 §:ssä tarkoitettu tahallinen teko.
Johtopäätös
EU-oikeuden kehitys on muuttanut tapaa, jolla vastuuta ja huolellisuutta arvioidaan metsähakkuissa.
Vastuu ei siirry yhdelle taholle, vaan jakautuu toteuttajan operatiiviseen toimintaan, ostajan työn organisointiin sekä maanomistajan päätöksenteon huolellisuuteen niissä tilanteissa, joissa hän osallistuu hakkuun suunnitteluun tai toteutukseen taikka toimii metsälain tarkoittamana metsän hakkaajana.
Käytännössä tämä merkitsee sitä, että metsätalouden toimijoiden on kiinnitettävä aiempaa enemmän huomiota hakkuukohteiden ennakkoselvityksiin, käytettävissä olevien luontotietojen hyödyntämiseen sekä riskien dokumentointiin. Huolellisesti toteutettu ennakkoarviointi muodostuu keskeiseksi keinoksi osoittaa, että lintudirektiivin velvoitteet on otettu asianmukaisesti huomioon ennen hakkuun toteuttamista.
ArvoLex Oy:n asiantuntijat avustavat kattavasti kaikissa kiinteistöasioissa. Jos tarvitset apua kiinteistöasiassa tai muissa oikeudellisissa arvioinneissa, niin asiantuntijamme avustavat mielellään.
Kirjoittaja:
Pääjuristi, VT, Pipsa Mörn, ArvoLex Oy
pipsa.morn@arvolex.fi
040 146 1929
Erityisosaamisalueet: kiinteistöt, ympäristö, riita-asiat, maa- ja metsätalous, työoikeus